keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kesä meni ohi

Joo o. Niin se kesä sitten meni, vaikka ei kunnolla ehtiny alkaakaan. Pikkuihmiset palas kouluun ja meillä alko normi arki. Ehrittiin me sitten kuitenkin tekeen piäni kesäretki pohjosen suuntaankin ennen koulujen alkua, vaikka väliin näyttikin vähä huanolta. Siitä kertominen on vaan vähän venyny, kun äippä ei oo ehtiny mua auttaan tässä ploki hommassa. Ja kaiken lisäks viä meitin semmonen joku nettijuttumötti hajos ukkosella sillä välin kun oltiin reisussa niin sekin on vähän hirastanu tätä juttua. Tosin hajos täällä sillävälin mm. jääkaappikin, mutta ne ny ei kuulu mulle ja on nekin jo kunnossa. Mutta asiaan. Pieni matkakertomus kera kuvien.
Ekaks suunnattiin itään. Tässä mää poseraan Enon Ahvenisessa ilta-aurinkossa. Se on hiano, rauhallinen paikka järven rannassa.

Hianojen mettämaisemien jälkeen ajeltiin välillä kaupunkeissakin.
Mutta kaikkein eniten mää orotin pohjosen teitä ja poroja. Niitä on sitten kiva haukkua. :) Ja itteasiassa niitä näkyi tällä kertaa tosi paljon.
Auttikönkäällä me käytiin kiärtään semmonen pikkulenkki, missä oli ajateltu ihan viksusti myäs meitä koiria. Siällä oli tehty rappusia ihmisiä varten semmosesta rautajutusta, mikä on varmaan joittenkin koirien miälestä hankalia/pelottavia/tiäs mitä kävellä. Niitten rappusten toiseen reunaan oli laitettu semmoset lauran kappaleet, että niitä pitkin vois koirat kiivetä mukavammin. Mutta mua ei semmoset "apuvälineet" kiinnostanu pätkääkään. Paljo nopeemmin sai äipän hinattua ylös niitä oikeita rappuja pitkin.
Pallastunturillakin me heitettiin piäni lenkki. Mää olisin voinu heittää siä vähän piremmänkin kiarroksen.

Me nähtiin siä meinaan Riakko. Se on semmonen lapin lintu jos ei joku satu tiätään. Iskä vaan oli tyhmä, eikä päästäny mua sen perään, vaikka kuinka huusin ja kiljuin.
No toki raskas tyä vaatii sitten kunnon unet. Äippä vähän valitti, että ei meinaa mahtua nukkuun. Mutta ihan oma vikansa, mää ehrin ensin.
Kiivettiin me sitten viälä Särkitunturillakin. Kivat maisemat siälläkin oli ja hyvät eväsmakkarat.

Takasinpäin meirän matka kulki taas pohjanmaan hajujen kautta.
Jos joku tiätää jonkun kivan tyypin, joka vois esitellä mulle semmosta kettutarhaa niin ottakaa äkkiä äippään yhteyttä. Se haluais kuulemma nährä mun reaktion semmosessa paikassa. Tarviiko sitä reaktioo ees kysyä? ;)
Reissun jälkeen pääsin vähä hommiinkin. Naapurilta oli yks ankka vähä kateissa. Mää kävin hakeen sen.
Ja valvoin lopputoimenpiteetkin kun ei mun annettu sitä piilottaa. Niinkun kuvasta näkyy niin mulle tarjottiin siinä toimenpiteen aikana kyllä kaikenlaisia lahjuksia löytöpalkaks, mutta turha luulla, että mää tommosia enää hualin. Se on kaikki tai ei mitään.
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille ja kavereille! Palaillaan taas kun tulee jotain kertoiltavaa. Toivottavasti mää pääsisin viä johonkn jahtihommiin tässä syksyn aikana. Sitä jään ny orotteleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti