Erellisestä kirjotuksesta onkin jo päässy viärähtään tovi. Mulle ei mitään kummempia uusia juttuja oo kuulunu ja äipälläkin on ollu kaikenlaisia muita murheita niin se ei oo ees ehtiny jeesaan mua tän plokin kanssa. Mutta ny on sopivan sateinen päivä niin me ehritään päivittään mun kuulumiset tänne. Ei niissä tosiaan sen kummempia oo, joten voiraan ihan kuvalinjalla mennä loppu talvi ja kevät lävitte.
Ihan vähän pääsin talven aikana käymään lualilla, mutta koskaan ei ollu ketään kotona.
Pikkuihmisen kanssa siivottiin yhtenä iltana mun lelulaatikkoo.
Yhrestä asiasta oon ollu vähän murheissani tässä talvella. Naapurin täti kävi meillä yks ilta kylässä ja sen housunpuntit haisi ihan hirmu hyvälle tytölle. Olisin kovin miälelläni lähteny sen mukaan, vähän niinku vastaviarailulle, mutta ei mua päästetty sinne. Oon ihan varma, että meillä olis synkannu. 💓 Orottelin kyllä koko illan, että jos se vaikka muuttais miälensä.
Semmosia normi valvonta hommia on tiätenkin ollu kaiken aikaa. Niin sisällä kun pihallakin.
Pihahommiakin on tullu tehtyä. Noi leikkas omenapuita mun tarhassani ja mää kyllästyin siihen touhuun ja aattelin, että käympäs vähän omatoimilenkillä välillä. Harmi vaan, että just sillä hetkellä sattu pikkuihminen airan toiselle pualelle ja jäin samantein kiinni. 😠
No palautuksen jälkeen aloin sitten omiin hommiini.
Välillä piti käyrä vähän korkeemmalla tähystämässä.
Pääsiäisenä käytiin vähän isommalla porukalla lenkillä. Käytiin kattomassa entistä marjapaikkaa, mihin on tulossa soranottopaikka. Aika masentavaa katteltavaa se kyllä oli. Hiano mettä oli hakattu pois muutaman piänen kallion ja omistajan ahneuren takia.
Mua kyllä kiinnosti enemmän se toinen suunta. Olisin halunnu lähtee tonne mettään, mutta äippä ja muut ei suastunu vaikka kuinka koitin vetää ja vinkua sinne.
Oravatkin on taas kiusannu mua. Yks aamu niitä oli kolme mun puussani tossa pihassa, eikä ne meinannu lähtee ollenkaan pois. Mun oli pakko vihrosta viimein korottaa ääntäni niille ihan kunnolla, kun en oo oppinu kiipeen puuhun, että ne viimein tajus häipyä.
Muutama lämminkin päivä tai hetki on mahtunu mukaan tähän kevääseen. Sillon on saatettu lojua hetkinen terassilla.
Mun lapseni Aapo, kävi reenaamassa mejää iskän kanssa. Se meni harjotukset taas senverran komeesti, että iskä vei sen oikeen kokeeseen asti. Mutta siälä niille kävi sitten vähän huanosti. Alku meni ihan hianosti, mutta sitten sille olikin tullu ikävä sen omaa mammaa ja se halus palata takas sen tykö. Ja sehän ei tiätenkään sovi tossa kohtaa. Sen täytyy ny jatkossa ottaa oma mamma mukaan ja mennä sen kanssa kokeisiin. Sillä on hyvät keenit noihin jälkihommiin. Ei kannata heittää lahjakkuuksia hukkaan.
Aapon kanssa mää en kuiteskaan oikeen tuu toimeen, mutta sillä on kaveri nimeltä Armi. Mut päästetttiin sen Armin kanssa mun tarhaan "juakseen ja leikkiin". Saisin vähäks aikaa kaverin, kuulemma. Pöh. Mää mitään kaveria tartte. Eikä se Armikaan kauheen leikkisä ollu.
Pari kertaa äippä sai meijät osuun samaan kuvaan. Sillä oli omat pisnekset ja mulla omat.
Iskä on aina sanonu, että samalle harjotusjäljelle ei saa mennä kun yks koira ja sillä selvä, mutta me käytiin äipän kans yhtenä päivänä vähä "reenaamassa" sillä Aapolle tehryllä jäljellä. Mää mitään reeniä noihin hommiin tarvi, mutta ihan hauskaa oli silti pitkästä aikaa päästä vähän verenhajuun.
Pari viikkoo sitten äippä pääsi yllättään mut ja kyni mut melkein kaljuks. Tässä nää perinteiset ennen ja jälkeen kuvat.
Tuleehan musta aina vähän erinäkönen. Jos olis tullu kesä niin toi lyhyt karva oliskin ihan hyvä, mutta kun aina vaan on niin himskatin kylmää niin olisin kyllä ihan miälelläni viä pitäny noi karvat.
Viime viikolla äippä vei mut autoajelulle. Olin kyllä kuullu puhuttavan jostain hammaslääkäristä, mutta se ei sanonu mulle yhtään mitään. Eläinlääkärille se jokatapauksessa mut vei. Siä on kyllä aina hitsin hyviä hajuja, mutta eipä siä juuri koskaan sitten muuta tapahrukkaan. Mutta ny mun tuli siä ihan kauhee uni. Ja kun heräsin, olin semmosessa häkissä ja mun olo oli erelleen kauheen uninen. Onneks äippä tuli ottaan mut siältä pois. Mutta olin niin pökerryksissä, että se joutu kantaan mut autoon ja viä kotonakin nukuin monta tuntia ennenkun olo alko helpottaan.
Joku hammaslääkäri siä eläinlääkärissä oli kuulemma putsannu mun hampaani ja torennu, että ne on hyvässä kunnossa.
Viikonloppuna käytiin mummun mökillä vähän hommissa.
Ja illalla oli sitten senverran väsy, että korvatkin lähti lentoon. 😊
Toivottavasti tää kesäsää tästä vähän paranis. Mukavaa kesää kaikesta hualimatta kaikille lukijoille! Lupaan kertoo kesäkuulumisista taas jossain vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti