Lapset kasvaa

Niin se aika juaksee, ettei meinaa perässä pysyä. Mun ja Ellun lapsetkin on jo täyttäny viis viikkoo ja suuntaavat kohta maailmalle kukin omiin uusiin koteihinsa. Tässä viisviikkois otokset Sari Vähäkosken kuvaamana.
Ensin tytöt.

Tästä toisesta tytöstä tulee äipälle kuulemma miäleen mun naama piänenä.

Ja sitten pojat.

Ihania piäniä kaikki. 

Kesä aluillaan

Ihan aluks kuva pötkylöistä, joilla on kaikki hyvin ja omat korit jo tiarossa.  Kovin ovat viä piäniä, mutta kyllä ne siitä vähitellen suurenee.
Kuva Sari Vähäkoski

Ny alkaa näyttään siltä, että kesä olis vihrosta viimein tullu. Tai ainakin melkein. Ulkona on jo tosi kivat kelit seikkkailla ja puuhailla kaikkee kivaa. Tässä äipän otoksia meitistä tältä päivää.
Ruaho onny muuten erityisen maistuvaa ja hyvää.

Kaikille se ei kyllä maistu. Toiset vaan nuuskii ilmoja.

Kerjäämistyylejäkin on monenmoisia.

Väliin tarvii vähän puskea.

.

Ja kelliä.

Väliin voi ehkä vähä poseeratakkin.

Ja sitte vaan olla.

Tai toiset on ja toiset ei. 

Vauvoja ja mejää

Ihan ekaks pentu-uutisia. Mun viimesin tyttöystävä Ellu sai eilen meille perheenlisäystä. Kaks tyttöö ja kaks poikaa. Semmosia rakkauspakkauksia. 
Jos semmoista joku mielii niin Ellun kasvattimammalta voipi niistä kysellä lisää. http://www.celoco.fi/
Tässä vaavit ihan pienenä. Kuva Sari Vähäkoski.

Äippä vei meitit eilen pitkästä aikaa mejäileenki. Paljoo kerrottavaa ei niistä keikoista oo, mutta sorkat löyty kummiskin. Toi velipoika ny osas homman vanhaan malliin. Ja niihän sen tartteeki ku se kerran on valio siinä lajissa. Äippä sano, että se menee niinku juna.  Meinas se kai pari kertaa lähtee oikeille sorkan jäljille, mutta äippä ei antanu lupaa semmoseen. Ja lopuks se peitteli taas sorkan hualella piiloon. 

Mää meen äipän mukaan oman jälkeni niinku tankojuappo.  Aika rumasti sanottu sitäpaitti. Mun miälestä riittää, että löytää sen sorkan. Sehän se kai pääasia siinä on. Vauhtia täytyy pitää yllä, että ehtii tarkistaan mahrollisimman paljon kaikkee ympäröivää mettää. Eihän sitä voi tiätää, mistä se sorkka siältä löytyy ja voihan siä olla paljo muutakin löyrettävää ja syätävää. 

Hyvät vesipaikatkin voi mennä sivusuun jos ei oo riittävän tarkkana.

Kyllä mää välillä kuulemma ihan hianostikin menin.

Erellispäivänä meillä kävi semmonen pikkumejäilijäkin. Ton velipojan laps Aapo kävi vähä kokeilemassa, kuinka sillä toi mejänenä toimii. Ja toimihan se. Aaposta ei oo kuvaa mettässä, mutta se oli reipas pikkumiäs ja kanto sorkan pois mettästä. Tossa pihassa äippä sai sitten napattua siitä jonkun kuvan. Sekin koitti samaa hommaa kun isänsä eli piiloon se sorkka olis tarvinnu saara. Ihmeellistä sukua kun eivät ymmärrä, että se on tarkotettu syätäväks. 

Mätsäriurakointia

Surkeasta kelistä hualimatta tänään on ulkoiltu urakalla. Tai mää oon. Toi nappula on saanu relata kotona.
Nuarin noista meitin pikku ihmisistä on äipälle puhunu jo jonkun aikaa, että se haluais mennä mätsäriin meitin kans. Viimein se pongas tästä läheltä yhren ja sitten se alko harjotuttaan meittiä molempia. Mut valikoitiin sitte sopivaks "uhriks" kun toi nappula on sevverran painava, että sitä ei kaikki jaksa nostaa pöyrälle.

Ekassa erässä mää voitin vastustajani, jonku piiklen ja sain punasen nauhan.
Sitten oli vastassa vähä enempi kavereita, ihan pentua ja vanhaa mummoo. Mummo vei voiton ja siinä mää jäin neljänneks, mutta sain silti ruusukkeen.

Samalle päivälle sattu tohon naapuri kaupunkiin kans mätsäri ja kun se alko vasta myähemmin niin mehän suunnattiin viä sinne.
Siällä mulla oli vastassa tommonen sylikoira.

Joka kyllä sitte voitti mut, mutta ei se haitannu. Päästiin nopeempaa uusiks kehään ja pois siältä kylmästä ja märästä palelemasta. Seuraavalla kiarroksella vastassa oli mm. tämmönen kaveri:

Ja oli siä muutama muukin. Mää pääryin lopulta sinisten kolmoseks ja sain kunnon palkintopussin. Mm. ruusuke, lahjakortti, luita ja heijastinliivi.
Että semmonen päivä tänään.

Pentuja

Koska uutiset oli sevverran positiivisia niin päätin kertoo siitä mun leikkikaverista vähä lisää. 
Sen nimi on ensinnäkin Ellu eli virallisemmin Celoco Gertrud. Ja siitä tuli mun uus tyttöystävä. Tai oikeestaan siitä tulee mun seuraavien lapsieni äiti. 
Meillä oli tosi kivaa sen kanssa. Me mm. juastiin kilpaa.

Tanssittiin. 

Ja vähä hempeiltiinki. 

Ellu on oikeen ihana tyttönen. Mimmi just mun makuun.
Pentujen pitäs syntyä joskus toukokuun puolivälissä ja niitä voi kysellä Ellun kasvattiäippä Sarilta.

Ja tänään täyttää vuasia mun aikasemmatkin lapseni. Hurjan paljon onnee jo neljä vuatta täyttäville Mahottomille tenaville!!!