Vauvoja ja mejää

Ihan ekaks pentu-uutisia. Mun viimesin tyttöystävä Ellu sai eilen meille perheenlisäystä. Kaks tyttöö ja kaks poikaa. Semmosia rakkauspakkauksia. 
Jos semmoista joku mielii niin Ellun kasvattimammalta voipi niistä kysellä lisää. http://www.celoco.fi/
Tässä vaavit ihan pienenä. Kuva Sari Vähäkoski.

Äippä vei meitit eilen pitkästä aikaa mejäileenki. Paljoo kerrottavaa ei niistä keikoista oo, mutta sorkat löyty kummiskin. Toi velipoika ny osas homman vanhaan malliin. Ja niihän sen tartteeki ku se kerran on valio siinä lajissa. Äippä sano, että se menee niinku juna.  Meinas se kai pari kertaa lähtee oikeille sorkan jäljille, mutta äippä ei antanu lupaa semmoseen. Ja lopuks se peitteli taas sorkan hualella piiloon. 

Mää meen äipän mukaan oman jälkeni niinku tankojuappo.  Aika rumasti sanottu sitäpaitti. Mun miälestä riittää, että löytää sen sorkan. Sehän se kai pääasia siinä on. Vauhtia täytyy pitää yllä, että ehtii tarkistaan mahrollisimman paljon kaikkee ympäröivää mettää. Eihän sitä voi tiätää, mistä se sorkka siältä löytyy ja voihan siä olla paljo muutakin löyrettävää ja syätävää. 

Hyvät vesipaikatkin voi mennä sivusuun jos ei oo riittävän tarkkana.

Kyllä mää välillä kuulemma ihan hianostikin menin.

Erellispäivänä meillä kävi semmonen pikkumejäilijäkin. Ton velipojan laps Aapo kävi vähä kokeilemassa, kuinka sillä toi mejänenä toimii. Ja toimihan se. Aaposta ei oo kuvaa mettässä, mutta se oli reipas pikkumiäs ja kanto sorkan pois mettästä. Tossa pihassa äippä sai sitten napattua siitä jonkun kuvan. Sekin koitti samaa hommaa kun isänsä eli piiloon se sorkka olis tarvinnu saara. Ihmeellistä sukua kun eivät ymmärrä, että se on tarkotettu syätäväks.