Poikkeustilanne

Meillä on viätetty rauhallisia aikoja viime aikoina. Ton rääpäleen piti mennä johonkin erikoisnäyttelyyn, mutta se peruuntu. Äippää harmitti se aikalailla. Ny on kuulemma ihan kaikki muukkin jutut peruttu niin koirajutut kun muukkin. Toi rääpäle ei ny sitten pääse pitkään aikaan mihinkään muuhunkaan näytelmään. Sekin harmittaa äippää. Sen miälestä ton kanssa on ollu kerrankin kiva kiärtää noissa näytelmissä kun se on pärjänny niin hyvin. Voihan se olla, että se ei enää pärjäiskään missään. 😁
Jokapualella on kauheen märkää. Pihalla käynnin jälkeen joutuu tassujen putsaukseen ja pahimmassa tapauksessa suihkuun. Yök! Toi rääpäle käy suihkussa välillä monta kertaa päivässä. Mää en onneks oo joutunu kovin usein.
Yks ilta aiheutin noille vähän ylimääräsiä syrämen tykytyksiä. Oltiin äipän kanssa mettässä lenkillä ja sille sattu jotenkin vahinko ja mun naru irtos sen kärestä. Satuin huamaamaan sen ja lährin omille teilleni, vaikka se vähän kiljukin perässä. Semmosen reilut pari tuntia noi oli haahuillu pitkin mettiä karjumassa kun olin omilla seikkailuillani. Sukulaistäti lähti kans mua ettiin, mutta onneks se tuli ekaks meille kotio. Mää orottelin meinaan jo siällä, että voisin mennä sisälle kun joku avais oven. Noi oli hirmu tyytyväisiä, että mulle ei käyny mitään. No ei tiätenkään, mää oon viksu kaveri.