Reissussa

Heti tähän alkuun vähän hehkutusta. Mun rakas poikani Aapo on saanu viimesen sertin ja siitä on tullu Suomen muotovalio! Hirmusti onnee viä tätäkin kautta pojalle!

Ja sitten muihin kuulumisiin.

Me on taas käyty lomareissussa meitin mökkiautolla. Onneks tässä nykysessä autossa on hirmu hyvä ilmastointi, koska muuten me olis varmaan kaikki läkährytty kualiaiks heti alkuunsa. Ekat pari päivää lämpötila huiteli melkein kolmessakymmenessä ja se on kyllä ihan liikaa, mutta autossa oli mukavan vilposta olla. 

Tällä kertaa me ajettiinkin ekaks vaan ihan piäni pätkä illalla ja mentiin nukkuun. Mutta aamulla kun lährettiin liikkeelle niin melkein heti ajettiinkin tämmösen ison paatin viäreen.

Ja hetken päästä ajettiin sen sisään.

Aikamoinen alus. Monenlaisilla "veneillä" määkin oon aikasemmin ajellu, mutta viälä koskaan en oo tommosessa noin isossa laivassa ollu. Meillä oli siällä ihan oma piäni huane, missä viätettiin se laivapäivä. Äippä oli halunnu ottaa meille semmosen huaneen, missä oli ikkuna, mutta se oli niin korkeella, että eihän me siältä pystytty omatoimisesti katteleen.

Pääasiassa sitten vaan huilailtiin.

Meittiä kun ei saanu viärä siällä laivalla mihinkään muualle kun siihen meitin huaneen lähellä olevalle kannelle ja siällä oli ihan tylsää.

Tossa oikeella on tommonen "laatikko", missä olis pitäny käyrä tarpeillaan, mutta määhän en semmoseen suastu meneen. Yäk kuinka epähykieenistä. Ja sitäpaitti siällä oli niin isoja kiviäkin, että ei kiitos mulle. Mää pissin mialuummin suaraan kaiteen yli.  Tolle rääpäleelle se kyllä kelpas, mutta se ny ei muutenkaan ymmärrä mistään mitään. Vaikka ei sen pualeen, yli lairan silläkin tuli, vaikka se tua laatikossa kävikin. 

Äänieristeet siä huaneessa olis voinu olla paremmat. Varsinkin aluks oli kauhee möykkä kun matkassa oli, äänistä päätellen, monta muutakin koiraa. Yks kun kerto olinpaikkansa niin muut halus kans kertoo, että missä ne on. Mää en viittiny alun jälkeen enää osallistua siihen mökään, mutta toi rääpäle kyllä otti osaa munkin pualesta niihin "keskusteluihin". Äippä oli välillä sille tosi pahalla päällä kun ei se meinannu olla ollenkaan hiljaa. Mutta väsähti sekin loppujen lopuks ja suht mukavasti meni loppu matka.

Kun päästiin pois siältä laivasta niin olikin vaihrettu maata ja oltiinkin ruattissa. Meille se ruatti oli vaan semmonen läpiajomaa kun mentiin sen poikki Norjaan. Jälleen kerran. Mutta ny alotettiin vähän alempaa siihen tutustuminen.
Siällä alempana oli hiukan toisenlaiset maisemat, mihinkä me ollaan Norjassa aikasemmin törmätty. Ennen siällä on ollu vaan poroja ja lampaita, mutta ny olikin tosi paljon lehmiä jokapualella. Ja ihan semmosia peltoja ja mettiä kun täällä meillä kotonakin. No olihan siällä niitä vuaria enemmän kun meillä, mutta kuitenkin enemmän saman tyylistä.

Mää hoirin äipän kanssa taas ton kartan lukemisen ja iskän opastamisen.

Mutta välillä tartti vähän huiliakin.

Onneks meillä on mukavat sohvat.
Yks yö nukuttiin tommosen piänen mettälammen rannalla.

Ton nappulan tartti päästä kahlaan sinne, mutta uimaan se ei viäläkään uskaltanu mennä.

Siällä ylempänä Norjassa ne maisemat on kyllä ihan erilaisia kun täällä.

Kaikenlaisia siltoja pitkin käytiin kävelemässä.

Tai sitten ei. Yks ilta me käytiin ekaks äipän kanssa kaksin tommosen riippusillan tykönä.

Lähettiin meneen toiselle pualelle, mutta alun jälkeen totesin äipälle, että ny kyllä riitti. Pitemmälle en tuu. Se alko heiluun niin mahrottomasti, että alko oikeesti meikäläistäkin hirvittään. Äippä halus kuitenkin, että mennään eteenpäin ja se nappas mut kainaloonsa. Vähän matkaa se uskalsi mennä, mutta sitten sitäkin alko pelottaan niin paljo, että palattiin suasilla takas.
Illalla se kävi sitten uusiks siä iskän ja isomman "pikku ihmisen" kanssa ja sillon se uskalsi mennä toiselle pualelle ja ottaa matkalla kuvankin siältä.

Iskä oli menny sinne ekaks, mutta sekin oli palannu aluks takasin kun se heilu niin paljon. Mutta sitten kun toi "pikku ihminen" ja äippä oli menny sen päästä päähän niin iskäkin rohkas miälensä ja meni sen sitten kanssa. Ei uskaltanu jäärä huanommaks kun muut. Onneks mun ei tarvinnu mennä sinne enää ja tota rääpälettä ei viäty sinne ollenkaan.
Sillä välin kun me äipän kanssa seikkailtiin tualla niin iskä oli käyny rääpäleen kanssa kattomassa tommosta "ojaa" toisessa kohdassa.

Vähissä oli vesi noissakin joissa kun mekin pästiin sinne uoman pohjalle käveleen.

Äipälle olis pitäny poseerata siällä.

Mua ei huvittanu ja toi rääpäle huamas jonkun linnun ja alko rähjään sille.

Tua Norjassa on hirveesti kaikenlaisia tunneleita autoja varten. Mekin mentiin taas vaikka kuinka monesta. Nyt oli kaikista pisin tunneli ikinä meille, muistaakseni jotain yli 12 kilometriä.

Aina välillä pysähreltiin ihaileen maisemia tai pitään ruakataukoo.

Ja joka kerta kun pysähryttiin ja toi rääpäle pääsi pois autosta niin aina sen tartti ilmottaa, että me ollaan tultu paikalle.

Siä Norjassakin me mentiin laivalla. Ihan semmonen lyhyt matka ja piänellä laivalla, mutta kuitenkin.

 Siällä oltiin vähän niinku sillit sualassa muitten autojen kanssa.

Siällä ei koirat saanu tulla autosta pihalle ollenkaan.

Senpätakia se laivamatka kannatti käyttää hyäryks.

Tai toiset käytti ja toiset ei.

Takasinpäin tullessa pysähryttiin taas Kilpisjärvellä. Toi piänempi "pikku ihminen" ilmotti, että se ei sitten taas kiipee Saana-tunturille vaan haluaa kävellä Tsahkaljärvelle. Äippä ja mää lährettiin sitten sen kanssa käveleen Saanan rinnettä Tsahkalille ja iskä lähti ton rääpäleen ja isomman "pikku ihmisen" kanssa kiipeen Saanan päälle.

Meillä oli matkan varrella välillä pitkospuitakin märemmissä paikoissa.

Perillä pirettiin piäni evästauko, että jaksettiin kävellä takas autolle. Onneks äippä oli varannu mullekin omat eväät. Ne maistu kyllä tosi hyvälle.

Reilut 12 kilometriä tuli meijän reissulle mittaa ja äippä kehu, kuinka hyvin määkin jaksoin koko matkan. No hei haloo, miksen olis jaksanu? Vaikka mulle tota ikää ny onkin jo vähä kertyny niin oon silti hyvässä kunnossa.

Saanalle meni ennen osan matkaa portaat. Nyt ne oli purettu ja uusia rakennettin vähän eri kohtaan.

Onneks mun ei tarttenu kiivetä sinne Saanalle. Siä olis saanu hävetä silmät päästään ton rääpäleen takia, kun sen tarvii tämän tästä ilmottaa olinpaikkansa kaikille.

No pari kertaa se oli haukkunu ihan asiaakin kun se oli nähny riakon ja poron, mutta muuten olis voinu olla hiljaa.
Ei siitä mihinkään pääse, että siältä huipulta on tosi hianot maisemat.

Tän näköset oli uusien portaitten alut.

Oli meillä taas kiva reissu. Uusia maisemia, vanhoja maisemia, uusia paikkoja, ihmisiä ja kokemuksia. Koskahan lähretään seuraavalle reissulle, jonnekinpäin?