Sammakkoprinssin höpinöitä

Taas on aika menny siivillä siitä kun viimeks ollaan tänne kuulumisista kirjotettu. Vaikka eipä meitin arkeen oikeen mitään erinkoista ja mainittemisen arvosta oo kuulunukkaan. Äippä ylensi mut sammakkoprinssiks kun tossa yks ilta pissalenkillä pistin poskeeni semmosen suurinpiirtein tän näkösen otuksen:

Sammakon. Ei ollu mikään kauheen hyvän makunen otus, mutta mitäs lähti pomppiin siinä mun nenän eressä. On noita sammakoita ollu tossa tiällä jatkuvasti, mutta en oo tullu maistaneeks. Tostakin mentiin ekaks ohitte, mutta takasin tullessa oli pakko maistaa. Äippä meinas saara hepulin, mutta mitäs se  mulle mahtaa? Syäty mikä syäty ja sillä selvä.  Ei se ees viittiny alkaa oksettaan mua kun sitä ällötti sevverran. Joskus kauan sitte tommosta jo maistoin ja sillon se koitti sinapilla ja sualalla mua oksettaa, tuloksetta. Yäks se ei silti päästäny mua kuistia pitemmälle ku se meinas, että jos oksennan sen yällä niin se ei halua alkaa siivota sammakonraatoo lattialta. Niinku mää ny ruakaa pois ykäisin. Höh. 
Mitään ihmeitä ei meille tosiaan kuulu. Ei olla päästy minnekkään, eikä mitään kivoja hommiakaan oo päästy touhuaan. Pelkkää touhuilua tarhassa ja äipän kanssa lenkkeilyä.
Yks päivä se kyllä kiros, että olis pitäny aatella kaks kertaa mihin meitit viä kun takas tultiin tän näkösenä:

Toi ylempi ny ei kerro oikein mitään, mutta tosta alemmasta näkee vähän paremmin, mistä homma kiikasti.

Varsinkin toi velipoika oli ihan täynnä jotain takiaisen piikkejä. Ainakin puali tuntia se tota velipoikaa nyppi, että se sai sen vähä piikittömämpään kuntoon. Mulla sattuu oleen parempi karva joten muhun ei tarttunu ihan niin paljoo.
Tässä viä pari kuvaa meitin lenkiltä. Käytiin katsastaan maisemia vähä korkeemmalta.

Jaa niin. Meinas unohtua mainita, että oonhan mää taas koittanu auttaa äippää tossa ikkunan pesussa, mutta jostain kumman syystä se ei oikein arvosta mun apuani siinä hommassa.