Tylsää

Meillä ei nykyään tapahru juur mitään. Olla möllötetään kotona ja varrotaan, koska toi ainavaan jatkuva sare loppuis. :( Muahan toi sare ei haittaa, mutta toi velipoika ei tykkää siitä yhtään, eikä toi äippäkään oikeen tota jatkuvaa saretta enää kestä. Vähä niinku oltais jouruttu johki saremaahan kun aina sataa.
Tällä viikolla noi meitin pikkuihmisetki on ollu melken koko viikon kotona kun niillä on ollu joku syysloma. Yhtenä päivänä käytiin vähä reissussaki, mutta sekin reissu meni mönkään kun vettä sato ihan kaatamalla heti kohta ku päästiin kotoo lähteen. Ja eihän sillon voinu pihalla paljo uusia hajuja käyrä nuuskuttelemassa. :(
Suasikki asento on siis ollu tää:

Niin mulla kun tolla velipoijallaki. ;)
Paitsi että väliin on ollu pakko keksiä jotain puuhaa ihan omatoimisesti. :D

Toi velipoika on nautiskellu noista vanhan talon riamuista ja päivystäny millon missäkin nurkassa ja varronnu siältä saapuvaks myyriä ja hiiriä. Äipän onneks niitä ei kuiteskaan oo sisälle asti päässy.
Samaa hommaa se on jatkanu pihallaki aina sillon kun siä on voinu olla.

Tollakerralla sen hommat näytti sevverran miälenkiintoselta, että munkin oli pakko käyrä kattomassa, että miks ihmeessä se yrittää kiivetä seinää pitkin? Ei siä kyllä mitään näkyny, mutta sitkeesti se tonne ylös yritti.

Juur tulleen tiaron mukaan mun upee tyttöni Tara on ollu jossain ulkomailla kahressa näyttelyssä ja ollu molemmissa roppi eli kaikista paras ja keränny sertikki kotio. Onnee ihan miälettömästi mun rakkaalle tyttöselleni! <3 <3 <3