Mätsäriurakointia

Surkeasta kelistä hualimatta tänään on ulkoiltu urakalla. Tai mää oon. Toi nappula on saanu relata kotona.
Nuarin noista meitin pikku ihmisistä on äipälle puhunu jo jonkun aikaa, että se haluais mennä mätsäriin meitin kans. Viimein se pongas tästä läheltä yhren ja sitten se alko harjotuttaan meittiä molempia. Mut valikoitiin sitte sopivaks "uhriks" kun toi nappula on sevverran painava, että sitä ei kaikki jaksa nostaa pöyrälle.

Ekassa erässä mää voitin vastustajani, jonku piiklen ja sain punasen nauhan.
Sitten oli vastassa vähä enempi kavereita, ihan pentua ja vanhaa mummoo. Mummo vei voiton ja siinä mää jäin neljänneks, mutta sain silti ruusukkeen.

Samalle päivälle sattu tohon naapuri kaupunkiin kans mätsäri ja kun se alko vasta myähemmin niin mehän suunnattiin viä sinne.
Siällä mulla oli vastassa tommonen sylikoira.

Joka kyllä sitte voitti mut, mutta ei se haitannu. Päästiin nopeempaa uusiks kehään ja pois siältä kylmästä ja märästä palelemasta. Seuraavalla kiarroksella vastassa oli mm. tämmönen kaveri:

Ja oli siä muutama muukin. Mää pääryin lopulta sinisten kolmoseks ja sain kunnon palkintopussin. Mm. ruusuke, lahjakortti, luita ja heijastinliivi.
Että semmonen päivä tänään.

Pentuja

Koska uutiset oli sevverran positiivisia niin päätin kertoo siitä mun leikkikaverista vähä lisää. 
Sen nimi on ensinnäkin Ellu eli virallisemmin Celoco Gertrud. Ja siitä tuli mun uus tyttöystävä. Tai oikeestaan siitä tulee mun seuraavien lapsieni äiti. 
Meillä oli tosi kivaa sen kanssa. Me mm. juastiin kilpaa.

Tanssittiin. 

Ja vähä hempeiltiinki. 

Ellu on oikeen ihana tyttönen. Mimmi just mun makuun.
Pentujen pitäs syntyä joskus toukokuun puolivälissä ja niitä voi kysellä Ellun kasvattiäippä Sarilta.

Ja tänään täyttää vuasia mun aikasemmatkin lapseni. Hurjan paljon onnee jo neljä vuatta täyttäville Mahottomille tenaville!!!  

Puutarhahommissa

Kelit on alkanu oleen sevverran keväisiä, että meitin äippäkin on lähteny pihahommiin. Ja sehän taas tiätää sitä, että myäskin me ollaan mukana pihahommissa. Molemmat omilla tavoillamme.
Ekaks leikattiin omenapuita. Tai siis mää otin aurinkoo ja haistelin keväisiä tuulahruksia.

Ja sitten taas toi nappula... No, välillä se söi risuja.

Sitten se haukku tota mönkijää, vaikka se ei ees ollu käynnissä, eikä liikkunu mihinkään. Puri renkaaseen ja lokasuojaan ja rikko lopulta penkinkin sille rähjätessään. 

Ja sitten se söi taas oksia.

Kunnes sille kävi TAAS ohrasesti ja tommonen tikku juuttu poikittain sen kitalakeen. Taas kerran.

Onneks äippä oli viäressä ja otti sen pois, taas kerran. Pöljä. Se ei varmaan ikinä opi.
Sitten ollaan vahrittu haravoimista. Vähän kaivuu hommissa on tarvinnu olla ja ihan vaan nautittu kelistä. Tai siis mää oon nauttinu. 

Toi nappula taas, on vaellellu paikasta toiseen päättömänä.

Nii ja syäny risuja. 

Mutta väliin otetaan ihan rauhallisesti ja nautitaan aurinkosta.

Kaveri

Mulla kävi tässä yks päivä tooosi kiva leikkikaveri.  Kerron siitä lisää ehkä myähemmin. Tai sitten en. Ei voi tiätää. Aika näyttää. 

Haaste

Nemo ja kumppanit heitti meitille haasteen, ja siihenhän pitää ny sitten vastata. Päätettiin molemmat antaa siihen omat vastaukset, kummeitin miälipiteet eroo aikalailla toisistaan. Joten tässäpä näitä. 

1. Olen... Teuvo Tursas, Teukka,Tepi, Tossavainen, mitä millonkin. Hetki sitten kahreksan täyttäny tuplavalio yksilö. 

Olen... oikeelta nimeltä Kettu Kuittaa, mutta paremmin tunnen mm. nimet Ossi, Oskari ja Possu. Syksyllä tulee täyteen kuus vuatta. Tupla iskä ja vaari.

2. Parhaat päikkärit nukun... omassa sohvassa.

Parhaat päikkärit nukun... aurinkonpilkussa.

3. Paras kaverini on... No tähän me voiraan vastata yhressä. Meillä ei oo muita kavereita kun toisemme, niin hyvässä kun huanossakin.

4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina... äipän tekemiä hirvenlihapullia.

 Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina... ihan sama mitä siältä löytyis kuhan olis aina täynnä. 

5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen... Jonkun pehmomökkylän.

 Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen... Lelun, minkä lelun? 

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Jos noi on vaihtoehdot niin kotihiiri. Vaikka meillä ei kyllä hiiret juhli. Siitä mää pirän hualen. Mutta oikeestihan mää oon metsien kuningas ja valioyksilö, ihan kirjaimellisesti ja kaikella tapaa.

 Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Mun täytyy sanoo samaa kun toi velipoika, että jos noi on vaihtoehrot niin kotihiiri on ainoo oikee. Tosin toi palkintorohmu kyllä houkuttais, mutta jostain kumman syystä tuamarit on yleensä eri miältä mun ja äipän kanssa siitä. Vaikka oonhan mää noita palkintoja muutaman kp:n ja muotovalion arvosesti rohmunnu. Että jos kuiteskin kokeiltais sitä. 

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästä parhaiten mieleen? Varmaan noi ekat saaliit, mitä on tullu saatua. Eka jäljestetty peura ja hirvi, eka supi ja tiätty eka tyttöystävä. Noi valiotittelikkin on tiätty jollain tapaa miälessä kun niistä sai sevverran ekstra herkkuja. 

Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästä parhaiten mieleen? Siis ilman muuta mun tyttöystävät. Kuka ny niitä vois unohtaa? Mun ikuiset rakkauret ja lasteni äirit.  Jos ny jotain muuta viä miättii, niin varmaan kans mun ekat saaliit, supi ja kettu. Ja varmaan eka sertikin, siitä sai ihan hurjasti lisää herkkuja.

8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? Tähänkin voiraan vastata yhressä. Kaikki tytöt käy. Ei me muista uroista piitata pätkääkään, mutta toi naisseura kiinnostaa aina.

Sen kummemmin ei ny nimetä  ketään tähän haasteeseen, mutta olis tiätty ihan kiva jos lapset ja muutkin sukulaiset ottas tän vastaan ja kertos jotain ittestään.