Pentutreffeillä

Tänään äippä vei meitit vaihteeks sinne kuntosalille, missä jo kerran aikasemminkin ollaan käyty. Ny meitin ei onneks tarvinnu alkaa kuntoileen siällä. 
Tällä kertaa siä oli Ulvomäkeläisten kasvattipäivä ja suurin osa mukanaolijoista olikin mun lapsia. Kivoja pakkauksia niistä onkin tullu. Vaikka tiäsihän sen jo valmiiks, että emmää tee ku priimaa. Tässäkin asiassa. 
Tässä kuvakooste päivästä. Nimet voi mennä väärin, mutta korjataan tarvittaessa myähemmin.
Veljekset löysi heti yhteisen sävelen.

Lauri

Pallomeressä "uiskenteli" kaikki vuarollaan. Tässä Simo.

Minni

Lauri

Veelu

Jymy

Aapo

Topi

Aapo kokeili tommosen pallonpäälläki seisomista.

Hianosti se siinä nökötti. Samalla pallolla istu Lunakin. Se on muuten sukua tolle meitin nappulalle. Samaa näköö on molemmissa.

Veelu kokeili puamia. 

"Tikapuitten" kiipeminen ei oikeen ollu Aapon laji.

Mutta Minni hoiti homman hianosti. 

Poseeraamistaki vähä kokeiltiin. Vaihtelevalla menestyksellä. 

Ei se vaan aina onnistu vanhemmiltakaan. Tässä Ruun poseeraus. 

Mutta saatiin niitä onnistumisiaki. Minni

Lauri

Topi

Ruu

Jymy

Veelu

Aapo oikeelta ja vasemmalta.

Väliin tartti vähä kikkailla. 

Tässä viä mää ja osa pojista. Tosin ei mua kyllä ihan kauheesti ne kiinnostanu.

Kiva oli silti nährä, että komeita poikia niistä on kasvamassa. Ja tyttö tiätty kans. Kyllä noista voi olla ylpee jatkossaki. Tiäs mitä niistä viä  tulee kuhan kasvavat. 
Toivottavasti nährään taas joskus.

Täälä taas

Kevät ja kura on saapunu meitin tontille.
Mutta palataan silti ihan vähän ajassa taaksepäin.Noi meitin pikku ihmiset viätti pari viikkoo sitten hiihtolomaa. Ja taisivat muuten jopa käyrä hiihtämässä.Viime vuanna samaan aikaan se ei ollu mahrollista kun meitin lenkkimaasto näytti tältä:

Mutta ny sama maisema oli talvinen ja myyrien kaivelukin hiukan hankalampaa. 

Eihän tota lunta nykkään ihan mahrottomasti oo ollu, mutta tarpeeks kuitenkin. Noitten loman aikana käytiin pitkästä aikaa ajelulla meitin mökkiautollakin. Tosin matkalla ei näkyny mitään kivoja juttuja eikä muutenkaan ollu mikään erityisen kiva reissu, ainakaan meitin kannalta. Pelkkää tylsyyttä. 

Lisää tylsyyttä seuras kun äippä raahas meitit lääkäriin. Saatiin jokku piikit niskaamme. Tosin noissa lääkäreissä on aina kauheesti miälenkiintosia hajuja, mutta ei niihin pääse kunnolla tutustuun. Mun painoni oli tiätenkin pysyny kohrillaan, mutta ton nappulan oli noussu, ihan niinku äippä on sitä jo pitkän aikaa sanonukkin. Se syä liikaa. Ei se lääkäritäti kyllä sitäkään moittinu, mutta äippä tekee sitä kyllä senkin erestä. Possu mikä possu. 
Mää oon päässy iskän kanssa mutaman kerran lualillakin käymään, mutta tylsän tyhjää on niissäkin ollu. Ei ketään kotona missään. 
Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa käymään mummolasssakin. Ja siä jatku tiätysti entinen meno. Mää päivystän naapureitten kissoja. 

Ja toi nappula vahtii mummua keittiössä herkkujen toivossa. 

Ja sitte tähän päivään.
Täällä on kuraa, kuraa ja viälä kerran kuraa. Lumet alkaa oleen sulaneena ja jokapaikka on kuranen. Iskä valittaa, että sänky on täynnä hiakkaa (niinku muuten onkin, mutta minkäs teet) ja äippä valittaa, että me haistaan pahalle. Ei vaan mahra mitään. Toivottavasti toi aurinko jaksaa ny paistaa ahkerasti, niin pian kuivaa ja sitten tulee kesä. Kivaa. Kurakuvia äippä ei ny ookkaan meitistä ottanu, joten tässä tällä kertaa kaikki. Mutta menoja on tiarossa, joten uusia juttuja tulossa. 

Synttärit

Mää täytän tänään kuulemma kahreksan vuatta! Ei kuulkaas tunnu missään. Ihan samalla enerkialla mennään eteempäin kun aina ennenkin. 
Kakkua ei oo viä annettu, mutta lahjan mää jo sain. Se on melkein samanlainen superhiano vinku, minkä joulupukkikin mulle jo toi. Tässä tuaretta kuvasatoo musta ja lahjasta.

Mutta väsyy sitä lopulta armottoman riahumisen päätteeks paremmatkin. Tosin ihan vaan hetkeks. Ja sitten puuha jatkuu taas. 

Paljon onnee myäs systeri Tyynelle ja velipojille! 

Arkee

Meille ei kuulu mitään uutta. Pelkkää tavallista, tylsää arkee. Joskus tua lumihankessa juakseminen on kuiteskin ihan hauskaa. Kattokaas vaikka.

Ihan selviä naurukuvia, melkein kaikki. 
Mutta kaiken juaksemisen ja nauramisen lisäks, vahtihommat on hoirettava. 

Pieni vieras

Meillä kävi tänään viaraita. Ton nappulan pualikas systeri Armi ja mun tenava Aapo. Äippä sano, että toi Aapo on ihan mun kopio.

Kiältämättä ei oo omena kauas puusta puronnu.

Isoin ero meissä on Aapon ruskee kylkipläntti, mikä on taas melken samanlainen kun mun velipojalla Tepolla. Mutta naamat on molemmilla samannäköset. Äippä ei ny yhtäkkiä löytäny musta tommosta ihan yks yhteen kuvaa ton Aapon pään kanssa, mutta kyllä sen tostakin huamaa.
Ainaskin viä se oli sen verran vauva, että mää suastuin leikkiin sen kanssa.

Hassu pikkuotus. Mutta ollaan me komeita.

Tässä viä pari otosta, missä Armikin on mukana.