Täälä taas

Kevät ja kura on saapunu meitin tontille.
Mutta palataan silti ihan vähän ajassa taaksepäin.Noi meitin pikku ihmiset viätti pari viikkoo sitten hiihtolomaa. Ja taisivat muuten jopa käyrä hiihtämässä.Viime vuanna samaan aikaan se ei ollu mahrollista kun meitin lenkkimaasto näytti tältä:

Mutta ny sama maisema oli talvinen ja myyrien kaivelukin hiukan hankalampaa. 

Eihän tota lunta nykkään ihan mahrottomasti oo ollu, mutta tarpeeks kuitenkin. Noitten loman aikana käytiin pitkästä aikaa ajelulla meitin mökkiautollakin. Tosin matkalla ei näkyny mitään kivoja juttuja eikä muutenkaan ollu mikään erityisen kiva reissu, ainakaan meitin kannalta. Pelkkää tylsyyttä. 

Lisää tylsyyttä seuras kun äippä raahas meitit lääkäriin. Saatiin jokku piikit niskaamme. Tosin noissa lääkäreissä on aina kauheesti miälenkiintosia hajuja, mutta ei niihin pääse kunnolla tutustuun. Mun painoni oli tiätenkin pysyny kohrillaan, mutta ton nappulan oli noussu, ihan niinku äippä on sitä jo pitkän aikaa sanonukkin. Se syä liikaa. Ei se lääkäritäti kyllä sitäkään moittinu, mutta äippä tekee sitä kyllä senkin erestä. Possu mikä possu. 
Mää oon päässy iskän kanssa mutaman kerran lualillakin käymään, mutta tylsän tyhjää on niissäkin ollu. Ei ketään kotona missään. 
Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa käymään mummolasssakin. Ja siä jatku tiätysti entinen meno. Mää päivystän naapureitten kissoja. 

Ja toi nappula vahtii mummua keittiössä herkkujen toivossa. 

Ja sitte tähän päivään.
Täällä on kuraa, kuraa ja viälä kerran kuraa. Lumet alkaa oleen sulaneena ja jokapaikka on kuranen. Iskä valittaa, että sänky on täynnä hiakkaa (niinku muuten onkin, mutta minkäs teet) ja äippä valittaa, että me haistaan pahalle. Ei vaan mahra mitään. Toivottavasti toi aurinko jaksaa ny paistaa ahkerasti, niin pian kuivaa ja sitten tulee kesä. Kivaa. Kurakuvia äippä ei ny ookkaan meitistä ottanu, joten tässä tällä kertaa kaikki. Mutta menoja on tiarossa, joten uusia juttuja tulossa.