Lunta ja näytelmiä

Tälle talvelle onkin riittäny lunta ihan tarpeeks. Välillä on alkanu tuntuun, että tohon lumimäärään alkaa tämmönen piäni koira jo hukkuun. Varsinkin kun se on ollu niin upottavaa, niin mää en oo viittiny paljoo tiältä poistua. Tua meitin tarhassakin on lunta niin paljon, että mua ei oo eres siällä huvittanu paljoo olla. Ja jos oonkin sattunu käymään vähän jossain penkan pualella niin sitten oon itte ihan yks lumipallo kun kaikki lumi tarttuu muhun kiinni. Tolla rääpäleellä on kummallinen karva kun siihen ei jää koskaan yhtään lunta kiinni, vaikka se kuinka rämpis tualla hankessa. Vaikka ei sekään siällä oo enää niin paljoo kulkenu kun aikasemmin. Loppuu vissiin kunto.

Nyt kun on pari päivää ollu plussalla ja satanu vettä niin hanketkin on laskenu ja oltiin tänään jo vähän aikaa pihalla. Joku juttu siältä lumen alta haisi mun nenääni, mutta en saanu selville, että mitä siä oli.

Toi rääpälekin häiritti koko ajan mun hommia ja jouruin tämän tästä komentaan sitä hukkaan.

Sisälläkin se änkee aina mun viäreeni kiljuun.

Se tuhoo leluja erelleen termiitti vauhtia. Tämän tästä meillä on jossainpäin tämmösiä ylläreitä.

Tää on äipän miälestä kaikista paras.

Se ei oo ennen nähny, että joku saa tommosen solmunarunkin syätyä poikki. Nyt toi rääpäle on siirtyny jo astetta paksumpiin solmuihin ja niittenkin tuhoominen on jo hyvällä alulla.
Mutta osaan määkin tuhoo tehrä jos vaan haluan. Näytin sille yks päivä, että kyllä määkin voin rikkoo, vaikka pallon jos vaan  haluan.

Menipä hiljaseks vähäks aikaa.
Viikon sisään äippä on viäny ton rääpäleen ny kaks kertaa näytelmiinkin. Viikko sitten ne oli ensin Parkanossa. Onneks mää sain jäärä sillon kotio kun oli ihan karsee keli. Sen kehä oli viä ulkona niin siällähän palelivat. Ja ihan turhan takia. Kun se on viälä pentuluakassa niin eihän siältä voinu palkinnoks saara muuta kun kunniapalkinnon, mutta se jäi vaan haaveeks sillä kertaa. Tuamaritätinä oli Outi Piisi (tai toisissa kohdissa lukee, että Piisi-Putta) ja se sano äipälle kehän jälkeen, että sille on opetettu, että noin värikäs ei saisi olla vaan tarttis olla enemmän täplikäs. Että hän ei uskalla sen takia antaa Kp:tä. No, minkäs sille sillon voi. Hyvän arvostelun se muuten sai, mutta sille tärille oli siis liian värillinen. Tämmöistä se kirjotutti arvosteluun:
Mukavasti kasvanut urospentu, jolla oikeat mittasuhteet. Toki rungon tulee täyttyä. Hyvän mallinen pää. Hyvä ilme, korvat. Hyvät kulmaukset, häntä. Runkoon toivoisin vähemmän keltaisen-punaista väriä, enemmän laikkuina, nyt liikaa yhtenäistä väriä. Väriä lukuunottamatta hyvä rotutyyppinen nuori uros. Iloinen luonne.
Kuva siältä on huano kännykkä räpsy, mutta muutakaan ei oo. Semmosessa kelissä ei paljo viittiny kuulemma kameran kanssa pelata.

Eilen oli sitten uusi yritys Huittisissa ja siällä ei väri haitannu yhtään. Sakari Poti tykkäs sen verran, että Kp tipahti ja Rop-pentu  titteli. Tämmöstä se kirjotutti arvosteluun:

Keskikokoinen-Oikeat mittasuhteet. Ikäisekseen hyvin kehittynyt. Tiivis, jämäkkä kokonaisuus. Oikealinjainen pää, hyvä pigmentti. Hyvin kehittynyt runko ja raajarakenne. Hyvä turkki. Oikea asentoinen häntä. Kevyt, kimmoisa liike. Miellyttävä luonne.

Ja kotona piti sitten ottaa palkinto kuvia.

Äippä sano, että lisää reeniä se vaaan viälä tarttee, joten mätsärit sun muut kissanristiäiset saa niistä viälä monta kertaa "asiakkaan". Ny se on sitten sen verran iso, että jatkossa näytelmissä se jo joutuu/pääsee ihan oikeisiin kilpailu luokkiin, joten niissä on sitten osattava käyttäytyä viksusti jos meinaa alkaa sertejä haalimaan. Saas nährä kuinka sen sitten käy. Muutenhan sillä ei oo mun pualesta yhtään väliä, mutta jos se sattuis pärjään niin määkin saan siinä samalla kaikkee ylimäärästä herkkua niin siinä miälessä toivotaan parasta. 😎