Me päästiin pitkästä aikaa molemmat viättään äipän kanssa laatuaikaa ihan kahrestaan. Toi nappula pääsi pariin otteeseen verijäljelle ja koska mää oon siinä niin hyvä muutenkin niin mää pääsin ihan muuten vaan lenkkeileen äipän kans kahrestaan vähän erilaisempiin lenkkimaastoihin kun mitä meillä yleensä on.
Sehän ny ei oo mitään uutta, että tolla nappulalla on aina kauhee kiire. Niin jäljelläkin. Äippä sano, että sitä piti koko ajan jarruttaa, eikä sille voinu antaa kun pari metriä narua kerrallaan tai se olis ollu tiäs missä. Se kyllä osaa seurata jälkee, mutta sillä on semmonen kohellus päällä koko ajan, ettei kenenkään hermot kestä opettaa siitä oikeeta jälkikoiraa. Mutta onneks ei tarvikkaan, koska mää hoiran kyllä ne hommat. Ammatitairolla.
Eka jälki oli kuulemma ihan karseeta menoo/kohellusta.
Toisella kertaa oli kai jo vähän parempaa yritystä.
Löysi se kuitenkin sorkalle. Joka olis pitäny saara syärä! Onneks se on niin ahne ja perso ruualle, ettei ollu mikään temppu saara se nameilla pois sorkalta.
Meillä oli äipän kans kunnon laatulenkit vähän tavallisista poikkeevissa maisemissa. Ekalla kertaa metto pelästy meitin menoo ja toisella kerralla päästiin katteleen kurkiparia. Ne meinaa varmaan tehrä pesän niille paikkeille, missä niitä katteltiin.
Voi kun pääsis useemmin tommosille laatulenkeille ilman tota kahelia. Samaa äippäkin kyllä sano, että sen tarttis viärä meittiä sillain useemmin, mutta saa nährä kuinka käy. Toivotaan ainakin parasta. Pari päivää tässä ollaan ny oltu melkein vaan sisällä kun kelit on ollu ihan karseita. Vettä, räntää, lunta, rakeita, kaikkee mahdollista on tullu taivaan täyreltä karmeen tuulen kera. Ei oo paljo huvittanu pihalle lähtee. Ny näyttää kuulemma säätiato paremmalta loppuviikkoo kohti. Se oliskin ihan hyvä. Vappu tulossa ja munkit.
Onneks sisälläkin voi hoitaa noita päivystyshommia.
Syämisestä puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti