sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Terveystarkastuksessa ja mätsäreitä

Ei se iskä ja rääpäle sitten jääny sinne pohjoseen. Ei ne kyllä mitään lintujakaan saaneet, mutta raitista ulkoilmaa ja uusia kokemuksia. Oli ne kuulemma nähny jonkun verran lintuja, mutta toi rääpäle oli viälä niin piäni, että ei se osannu haukkua lintuja puuhun ja se olis kuulemma tarkotus tossa hommassa. Kyllä se kuulemma etti niitä maasta ja seuraskin vähän matkaa jos näki, mutta sitten ne hukku puuhun tai johonkin ja se ei tosiaan viälä pysyny perässä. No, oppi ja ikä kaikki. Harjotus tekee mestarin jne. Ne on jatkanu hommaa täällä kotopuolessa, mutta täällä meillä ei kauheesti oo lintuja. 
Väliin se oli keksiny siä reissussa muuta ajankulua autossa orotellessaan. 😂

Mut äippä kuskas sillä välillä eläinlääkärissä tarkastuskäynnillä. Kun erellisestä kerrasta on kuulemma jo niin pitkä aika ja mulla on kuulemma jo tota ikääkin sevverran. Höpö höpö. Mua ei vaivaa yhtään mikään. Ja samaa sano se lääkärikin, mutta saipa äippä miälensä hyväks. Kauheen määrän jotain verikoe tuloksiakin se sai jälkikäteen, mutta niissäkin torettiin kaikissa, että täysin priima kunnossa tässä ollaan. Hyvää vointia reippaalle Teuvolle, toivotti eläinlääkärikin vielä. 👍
Kaivuu hommia on riittäny ihan omiks tarpeiks. Yhren myyränpesänkin löysin.
Toi rääpäle vaan tuppaa erelleen änkeen mun tyämaille.

Pakko väliin vähä komentaa sitä.

Tonne rillikoran allekin se koitti viälä tunkee mun perässä, mutta ei onneks päässy ton piremmälle.
Ja kostoks mää oon sitten erelleen syäny sen ruakaa.
Se hyvä puali ton rääpäleen tulosta on ollu, että enää äippä ja toi pikku ihminen ei oo raahannu mua mihinkään mätsäreihin ja näyttelyihin. Toi rääpäle saa ny kiärtää niissä noitten kanssa. Ne on ny viikon sisään käyny kaks kertaa mätsäreissä ja on se pärjänny molemmilla kerroilla palkinnoille asti. Ensin ne kävi Karhella.



Siällä se oli sinisten kakkonen tommosien isojen koirien joukossa.
Ja sitten ne kävi Ylöjärvellä.
Siältä tuloksena oli sinisten kolmonen ja taas isojen koirien joukossa.
Toi on aika hassunnäkönen rääpäle tommosien isojen, pääsäntösesti mustien koirien joukossa. Mutta kun kerran rajana on 40 senttiä ja tosta pitäis ehkä 45 tulla niin siällähän sitten on isojen joukossa. Oikeestihan noissa mätsäreissä toi sininen on se huanompi osapuali, mutta äippä on aina ollu sitä miältä, että sinisissä pääsee paremmin palkinnoille kun punasissa niin se ei yhtään haittaa. Ja sitäpaitti toihan vasta harjottelee oikeita näytelmiä vasten niin hyvinhän noi sillon meni. Oikeet näytelmät ne sitten vasta kertoo, että onko se hyvä vai huano tyyppi. Mutta kun niihin pitää olla melkein pualet lisää ikää niin se tiäretään sitten vasta ens keväänä ja kesänä. Pitäs kai toivoo parasta niin voitasiin reissata tiäs mihinkä sen kanssa, mutta kattellaan, kuinka käy.

Äippä sai tässä taannoin päähänsä, että sitten kun Alpo tulee kylään niin se haluaa saara meitit kaikki karvalapset samaan kuvaan. Siinähän sille ja pikku ihmiselle riittikin puuhaa kun toisilla oli muuta menoo. Tässä muutamia, parempia otoksia. 😎




Mää osaan tiätysti istua paikoillani ja Alpokin taitaa sen homman jo ihan mallikelposesti, mutta toi meitin rääpäle olikin sitten hankalampi tapaus. Se ei olis malttanu olla paikallaan ees kahta sekunttia. Ja tuntu siltä, että se ei osannu kaikin ajoin ees istua, vaikka sitä on kyllä harjoteltu sen kanssa. Mutta on tossa ny jotain. Sitten kun on enemmän apukäsiä paikalla, pitää kuulemma ottaa uuret, paremmat kuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti