LUMEt nolla

Mullekkin järjesty vihrosta viimein toimintaa, kiitos kasvattimamman.  Se soitti äipälle aamupäivällä, että olis tilaisuus päästä ihan oikeeseen lume kokeesen. Iskä ei ny vaan ehtiny mukaan, joten oli pakko lähtee äipän kans. Onneks satiin Petekin mukaan. Kiitos sinnekkin.
Ekaks mentiin autolla johonkin ihan outoon paikkaan ja kiivettiin semmosen ison mäen rinteelle. Ja voi kuinka hyvät hajut siältä tulikaan. Panta kaulaan, tuamarilta lupa ja sisään. Ei se koe ny sitte kuiteskaan ihan putkeen menny, mutta saalista saatiin kumminkin. Tuamari oli sitä miältä, että tulin liian monta kertaa käymään pihalla ennen kun alotin tosi hommat ja hylsy oli tianattu. Mutta kummää alotan hommat niin ei niitä sitte kesken jätetä. Siä oli onneks monta mukavaa setää paikalla, jokka teki töitä oikein olantakaa ja kaivovat maata reippaasti noin kolme tuntia. Semmonen neljä metriä tartti maansiirtotöitä tehrä alaspäin, että löysivät mut ja mun saaliin. Ja mussa ei muuten oo mitään kirppuja.
Tässä kaivuuta jo aika syvällä.

Ja tässä mun saalis.

Ja tässä viälä mää. Alko oleen jo aikas pimeetä täällä maanpäälläki siinä vaiheessa kun tulin pihalle.

Kyllä se tuamari setä mua kehu ja sano, että musta tulee tosi hyvä mettästäjä kuhan pääsen vaan enemmän oikeisiin hommiin. Ja senkin se sano, että toi oli tosi haastava luala ihan kellekkä tahansa koiralle. Se oli meinaan tosi iso ja syvä. Joten ei muuta ku lisää hommia mulle kiitos.